Elektronikonfiguraatio

Elektronikonfiguraatio kirjoitetaan sijoittamalla kaikki atomin tai ionin elektronit niiden kiertoradalle tai energian alatasolle.

Muista, että energiatasoja on 7: 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7. Ja jokaisella niistä on puolestaan ​​jopa 4 energia-alatasoa, joita kutsutaan s, p , d ja f.

Siten taso 1 sisältää vain alitason s; taso 2 sisältää syp-alitasot; taso 3 sisältää alatasot s, p ja d; ja tasot 4-7 sisältävät alatasot s, p, d ja f.

Elektronikonfiguraatio

- elektronikonfiguraatio elementeistä ilmaisee tavan, jolla elektronit ovat järjestyneet eri energiatasoilla, joita kutsutaan kiertoradoiksi, tai yksinkertaisesti se käynnistää tavan, jolla elektronit jakautuvat atomin ytimen ympärille.

Elektronien jakautumisen laskemiseksi eri energiatasoilla Elektronikonfiguraatio ottaa kvanttiluvut referenssinä tai yksinkertaisesti käyttää niitä jakaumaan. Nämä luvut antavat meille mahdollisuuden kuvata elektronien tai yksittäisen elektronin energiatasoja, ne kuvaavat myös niiden kiertoradan muotoa, jonka se havaitsee elektronien jakautumisessa avaruudessa.

Elementtien määritystaulukko

Eniten kuultuja elementtejä!

Elektronikonfiguraatio, jota kutsutaan myös Elektronien jakautuminen Is säännöllinen säätötulee tapa, jolla elektronit onnistuvat rakentumaan, järjestäytymään ja kommunikoimaan atomin sisällä elektronikuorten mallin mukaisesti, jossa kaikki järjestelmän aaltofunktiot ilmaistaan ​​atomin muodossa.

Elektronikonfiguraation ansiosta yhdistymisen ominaisuudet voidaan määrittää atomien kemiallisesta pisteestä, minkä ansiosta tiedetään sitä vastaava paikka jaksollisessa taulukossa. Tämä konfiguraatio ilmaisee kunkin elektronin järjestyksen eri energiatasoilla, eli kiertoradalla, tai yksinkertaisesti osoittaa niiden jakautumisen atomin ytimen ympärille.

Miksi elektronikonfiguraatio on tärkeä?

Elektronikonfiguraatio itsessään osoittaa kunkin elektronin aseman ydinverhossa, mikä tunnistaa energiatason, jolla se on, ja kiertoradan tyypin. The elektronikonfiguraatio Se riippuu tutkittavan kemiallisen alkuaineen tyypistä.

Mitä kauempana elektroni on ytimestä, sitä korkeampi tämä energiataso on. Kun elektronit ovat samalla energiatasolla, tämä taso saa nimen energiakiertoradat. Voit tarkistaa kaikkien elementtien elektronikonfiguraation tämän opetustekstin yläpuolella olevasta taulukosta.

Elementtien elektronikonfiguraatiossa käytetään myös alkuaineen atominumeroa, joka saadaan jaksollisen taulukon kautta. On välttämätöntä tietää, mikä elektroni on, jotta voidaan tutkia tätä arvokasta aihetta yksityiskohtaisesti.

Tämä tunnistus suoritetaan kunkin elektronin neljän kvanttiluvun ansiosta, nimittäin:

• magneettinen kvanttiluku: näyttää sen kiertoradan suunnan, jolla elektroni sijaitsee.
• pääkvanttinumero: se on energiataso, jolla elektroni sijaitsee.
• Spin kvanttiluku: viittaa elektronin spiniin.
• Atsimutaalinen tai toissijainen kvanttiluku: se on kiertorata, jolla elektroni sijaitsee.

Elektronikonfiguraation tavoitteet.

Elektronikonfiguraation päätarkoituksena on selvittää atomien järjestystä ja energiajakaumaa, erityisesti kunkin energiatason ja alatason jakautumista.

Elektronikokoonpanon tyypit.

• Oletuskokoonpano.  Tämä elektronikonfiguraatio saavutetaan diagonaalitaulukon ansiosta, jossa orbitaalit täytetään sellaisena kuin ne näkyvät ja aina taulukon diagonaaleja seuraten, aina alkaen 1:stä.
• Laajennettu kokoonpano. Tämän konfiguraation ansiosta atomin jokainen elektroni on esitetty nuolilla edustamaan kunkin spiniä. Tässä tapauksessa täyttö tehdään Hundin maksimikerroinsääntöä ja Paulin poissulkemisperiaatetta huomioiden.
• tiivistetty kokoonpano. Kaikki tasot, jotka täyttyvät vakiokonfiguraatiossa, esitetään jalokaasulla, jossa kaasun atominumeron ja lopullisen tason täyttäneiden elektronien lukumäärän välillä on vastaavuus. Nämä jalokaasut ovat: He, Ar, Ne, Kr, Rn ja Xe.
• Puolilaajennettu kokoonpano. Se on sekoitus laajennetun ja tiivistetyn konfiguraation välillä. Siinä on edustettuna vain viimeisen energiatason elektronit.

Avainkohdat atomin elektronikonfiguraation kirjoittamiseen.

• Sinun on tiedettävä atomin elektronien lukumäärä, jotta sinun on tiedettävä vain sen atomiluku, koska tämä on yhtä suuri kuin elektronien lukumäärä.
• Sijoita elektronit jokaiselle energiatasolle, alkaen lähimmästä.
• Noudata kunkin tason enimmäiskapasiteettia.

Vaiheet elementin elektronikonfiguraation saamiseksi

Ensimmäinen asia, joka tulee tietää, on tutkittavan alkuaineen atominumero, jota edustaa iso kirjain Z. Tämä numero löytyy jaksollisesta taulukosta, joka vastaa kunkin alkuaineen atomin protonien kokonaismäärää. .

Tässä tapauksessa jaksollisen taulukon atominumero ilmoitetaan aina oikeassa yläkulmassa, esimerkiksi vedyn tapauksessa se on numero 1, joka havaitaan tämän laatikon yläosassa, kun taas sen atomipaino tai masico-numero on se, joka on yläosassa mutta vasemmalla puolella.

Tämän atomiluvun käyttö saa aikaan sen konfiguraation määrittämisen käyttämällä kvanttilukuja ja vastaavaa elektronien jakautumista kiertoradalla

Tässä on esimerkkejä elementtien kokoonpanosta.

• Vety, sen atomiluku on 1, eli Z=1, joten Z=1:1s^a .
• Kalium, sen atominumero on 19, joten Z=19: 1s^heistä2s^heistä2P⁶3s^heistä3p⁶4s^heistä3d^kymmenen4p^a.

Elektronien leviäminen.

Se vastaa kunkin elektronin jakautumista atomin kiertoradalla ja alatasoilla. Tässä näiden elementtien elektronikonfiguraatiota ohjaa Moellerin kaavio.

Kunkin elementin elektronejakauman määrittämiseksi vain merkinnät tulee kirjoittaa vinottain alkaen ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle.

Elementtien luokitus elektronikonfiguraation mukaan.

Kaikki kemialliset alkuaineet luokitellaan neljään ryhmään, ne ovat:

• jalokaasut. He suorittivat elektroniradansa kahdeksalla elektronilla, lukuun ottamatta He:tä, jossa on kaksi elektronia.
• siirtymäelementit. Heillä on kaksi viimeistä kiertorataa kesken.
• Sisäiset siirtymäelementit. Näillä on kolme viimeistä kiertorataa kesken.
• edustava elementti. Näillä on epätäydellinen ulkorata.

Työskentely elementtien ja yhdisteiden kanssa

Alkuaineiden elektronikonfiguraation ansiosta on mahdollista tietää atomien kiertoradalla olevien elektronien lukumäärä, mikä on erittäin hyödyllistä ioni-, kovalenttisia sidoksia rakennettaessa ja valenssielektronien tiedossa, tämä viimeinen vastaa elektronien lukumäärää että tietyn alkuaineen atomi on viimeisellä kiertoradalla tai kuorella.

Elementtien tiheys

Kaikilla aineilla on massa ja tilavuus, mutta eri aineiden massat ovat eri tilavuuksia.